Tampereen 46. valoviikko alkoi...

...myös meidän pirtissä.
Huomenna alkaa marraskuu, joka on mielestäni aina ollut "vuoden turhin kuukausi" -loskaa, sadetta, kylmää ja pimeää.
Onneksi Tampereella on valoviikot muistuttamassa siitä, kuinka paljon itse voi vaikuttaa omaan asenteeseensa suhteessa pimeyteen.
Voin valita kuinka paljon annan pimeyden vallata alaa tai valon voittaa pimeyttä. Tämä pätee moneen elämän ulottuvuuteen. Kaikki on viimekädessä kiinni sydämen asenteesta -ja kynttilöiden määrästä :)

”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”

Syyskortteja

Muutama värikäs syyskortti jäi lähettämättä... Taitavat jäädä odottamaan tulevaa vuotta :)

Kesäajasta talviaikaan

Viimeyönä siirtyivät viisarit osoittamaan talviaikaa ja askel syskystä talven odotukseen harpattiin myös ulkona. Oli syksyn viimeinen pihatyöpäivä.

Pihapuut tammea lukuunottamatta olivat karistaneet kaikki lehtensä, joten haravaa heilutellen ne löysivät tiensä lehtilaatikkoon, odottamaan osaansa kompostissa.

Syksyn synkkyydestä ei voi kuitenkaan valittaa; lehtien värikkyys, lyhtykoisojen helkkyys ja lumimarjapensaan valoisuus toivat eloa ja iloa :)

Vaikka tammi pitelikin vielä kiinni joistakin lehdistään, oli se hellittänyt irti terhoistaan, joita tuntui olevan aivan ennätysmäärin pihallamme. Tuskin Tiku ja Taku tonneittain tarvitsee. Olinkin kerännyt niitä jo kulhollisen koristeeksi, mutta lastenohjaaja-ystäväni bongasi ne ja kertoi keksivänsä tuhannen kivaa tekemistä niistä lasten kanssa. Poimin toisen kulhollisen koristamaan eteishyllyä ja inspiroimaan itseäni -ehkäpä tammenterhot löytävät paikkansa kranssista tai jouluisesta koristeesta...