Syksyn sadon viimeinen vihellys

Jos joku on varmaa, niin se on varmaa, ettei kukaan itseään kunnioittava aikuinen nainen enää tässä vaiheessa marraskuuta jaksa jalostaa syksyn satoa ;) Mutta samoin, jos joku on varmaa, niin se on varmaa, että oma toimintani perustuu hyvin monilta osin "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" -teoriaan.
Kuvan rahkaomenapiirakan ensimaistiaiset sain omenasadon alettua ystävältäni. Makuelämys oli lähestulkoon täydellinen ja niinpä noita piirakoita tulikin tehtailtua siinä määrin, että viime viikonloppuna luulen tehneeni tämän syksyn viimeisen... Ihanan naapurini antamia talviomenoita on vielä joitakin kellarissa. Sain esikoiseltani kasviskuivurin lainaan ja jahka opinnoiltani joudan, taidan kuivatella lopun omenat myslin kaveriksi ja terveelliseksi naposteltavaksi leffailtoihin.
Ja toki kävin vielä eilen poimimassa suppilovahveroitakin. Oli kiva päivä, kun vielä pärjäsi hyvin ilman käsineitä -tänään ulkona oli jo kylmän oloista. Suppiksia en kuivuriin laittanut, koska mielestäni niistä tulee vähän kitkerän makuisia kuivatettuina -tosin helposti säilytettäviä myös. Pannun kautta pakkaseen siirtyivät suppikset ja osa odottelee jääkaapissa, josko niistä keksisi jotain kivaa huomiseksi.

Lapsi on lahja

Tänään ei elämän ihmettelyltä meinannut tulla loppua.
Sain vieraaksi 4 viikon ikäisen nuoren miehen
-ja rakkaat ystävät myös.

Voi kuinka elämän alku voi ollakaan pakahduttavan ihmeellistä!
Pieni ihminen on täydellinen jo aivan taimena.
Niin hyvin suunniteltu ja täydellisesti toteutettu
Hiljaa tuhistessaan vauva täyttää koko talon suuruudellaan.

Elämä on lahja.
Meille kakille lahjana annettu.
Ja vaikka kuinka kauan aikaa olisi siitä, kun tulimme vauvoina tähän maailmaan, on meillä edelleenkin lupa lapsenkaltaisuuteen.
Eikä siinä vielä kaikki!


"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti, joka ei olta Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, ei hän sinne pääse."

Suppikset metsästä kotiin

Perjantaina hain metsästä pari ämpärillistä suppilovahveroita. Oli tosi ihanan rauhoittava retki.
Tästä aivan käsittämättömän lempeästä marraskuun säästä kannattaa nyt ottaa kaikkien ilo irti ja mennä metsään hyötyliikunnalle. Ei kuuma, eikä kylmä. Ei hirvikärpäsiä ja hyttysiäkin vain yksi (raukka). Ja suppiksia löytyy varmasti :)
Kotona voi sitten palkita itsensä vaikka ihanalla suppiskeitolla. Itse tein sen Koskenlaskijan Viherpippurijuustoon ja laitoin sinne vähän Savuporojuustoakin; saattoi leikitellä kielen päällä riista+suppilovahverot -symbioosilla ;)
Ja mikä parasta: pannun kautta kierrätetyt suppilovahverot ei vie pakastiemestakaan juuri yhtään tilaa, kun litistää ne tiiviiksi pakastepussiin. Ja näin ne ovat kiireisenä päivänä nopeasti käyttöön otettavissa.

Piristystä päivään

Perhe ja pyhä

Kun perjantai-iltana yksi lapsi miehineen tulee pohjoisesta ja toinen etelästä, täyttyy eteinen halauksista, iloisesta hälinästä ja toinen toisensa ihmettelystä. Ihana hetki, kuin odotettu joulu, joka kuitenkin tulee joka kuukausi! Kokoonnutaan yhteen pöytään, aterioidaan ja kerrotaan kuulumiset. Kipeää itkua ja hersyvää naurua -elämän makujen kaikki kirjo.

Aikoinaan nuorena perheenäitinä luin varmasti useampaan otteeseen kaikki Saara Kinnusen kasvatusoppaat yrittäen viisastua samalla peläten pahinta ja toivoen parasta. Ja nyt sitä eletään todeksi. Tiedostan kivulla jokaisen virheen ja iloitsen siitä, missä kuitenkin onnistuin. Vanhemmuutta eletään ilman kenraaliharjoituksia ja lapsia kasvatetaan ilman koe kappaleita -Jumalan armon varassa.

Yhteentulemisen lisäksi viikonlopun ilona on aina myös Pyhä ja aina toisinaan myös joku suurempi Pyhä. Ihanaa saada ero arjesta ja tuntu siitä, ettei kaikki ole samaa ja tasaista. Pyhänä laitetaan pöytään juhlasärviisi ja kangastyykit -kuvassa näkyy, kuinka kauniisti sen kaiken loihti esikoiseni.

Sunnuntai-illan saapuessa ovi sulkeutuu ja hälinä hiljentyy. Pöydän kattaus pienenee puoleen ja arki kolkuttelee jo nurkan takana.

Äiti kantaa lapsiaan mielessä, sydämen hiljaisissa sopukoissa ja esirukouksissa.

Pyhäinpäivä

Tämä Pyhäinpäivä oli erilainen, kuin aiemmat. Päivälleen kolme kuukautta sitten oli isäni aika jättää maallinen matkan teko.
Monet muistot ovat edelleen pinnalla. Ajan mittaan ne varmasti muuttuvat väriltään ja volyymiltaankin, mutta lämpö on varmasti sama.
Koska taas tavataan, sitä en tiedä, mutta yhteen lupaukseen luotan. Meille on varattu paikka Taivaassa. Enkä koskaan luovu toivosta saada olla kaikkien rakkaitten kanssa, myös tämän ajan jälkeen.

"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää,
vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Intialaista

Ystävä tuli yökylään ja kokkailin vähän intialaisia herkkuja illalliseksi.
Chiken Tikka Masalaa, Raitaa, Palak paneeria, Naan -leipää... nam!
Kokkaukset onnistuivat hyvin muutoin, mutta Naan -leivät "unohtuvat" uuniin turhan pitkäksi aikaa. Niistä tuli melkoisen rapsakoita, ei ollenkaan sellaisia, kuin kuuluisi, mutta maku oli mitä parhain. Palak paneerin suurustin Maizenalla, koska ainakin oman ohjeeni mukaan, siitä tulisi muutoin tosi "luirua". Makunsa puolesta termi "luiru" ei puolestaan istu lainkaan, sillä potkua löytyi.
Jälkkäriannokset eivät kuvaan päässeet. Pieniin Mariskooleihin tekemäni mango-banaanijäätelöannokset päätyivät iloisesti tulisen ruoan maustamiin suihin.
Ilta ystävän arvokkaassa seurassa oli aivan ihana.
Ruoka olisi toki voinut olla täydellisempi, sillä makuhermoni jäivät kaipaamaan hiukan omaa lemppariani Tandoori-kanaa. Toisella kertaa...

Pyhäinpäivän lähestyessä

Käpy / Pine cone (short film)

klikkaa ja katso. Mun sisällä jotain liikahti...

Lahjajuttuja

Ystävältäni saama lauantai-lahja oli niin ihanan sisustuksellinen, etten meinannut lainkaan avata sitä.
Nappasin kuitenkin kuvan siitä, ennenkuin sukelsin sisältöön.
Lahjoja on ihana saada ja antaa. Ainakin, jos molemmat osapuolet ymmärtävät lahja-jutun ihanan idean.
Tuskaisen vaikeaa on antaa lahjaksi mitään sellaiselle ihmiselle, joka ajattelee, ettei hän mitään tarvitse ja osaa kyllä itsekin mennä kauppaan otamaan jotain, jos tarvitsee. Vieppä siinä sitten servettipakettia hänelle...
Lahjassa on paljon ihania elementtejä: rakkaudenosoitus, toisen arvostaminen ja yllätyksellisyys sekä usein myös silmäniloa.

Tänään paketoin myös pieniä muistamisia perheisiin, joihin oli saatu vauva. Ihania pienokaisia en ole vielä päässyt livenä ihmettelemään, mutta silti heistä iloitsen.
Elämää suurempaa lahjaa ei olekaan. Lahjan antaja on halunnut varmasti vakuuttaa siinäkin rakkauttaan ja arvostustaan -yllätyksiäkään unohtamatta.

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."

Tampereen 46. valoviikko alkoi...

...myös meidän pirtissä.
Huomenna alkaa marraskuu, joka on mielestäni aina ollut "vuoden turhin kuukausi" -loskaa, sadetta, kylmää ja pimeää.
Onneksi Tampereella on valoviikot muistuttamassa siitä, kuinka paljon itse voi vaikuttaa omaan asenteeseensa suhteessa pimeyteen.
Voin valita kuinka paljon annan pimeyden vallata alaa tai valon voittaa pimeyttä. Tämä pätee moneen elämän ulottuvuuteen. Kaikki on viimekädessä kiinni sydämen asenteesta -ja kynttilöiden määrästä :)

”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”

Syyskortteja

Muutama värikäs syyskortti jäi lähettämättä... Taitavat jäädä odottamaan tulevaa vuotta :)

Kesäajasta talviaikaan

Viimeyönä siirtyivät viisarit osoittamaan talviaikaa ja askel syskystä talven odotukseen harpattiin myös ulkona. Oli syksyn viimeinen pihatyöpäivä.

Pihapuut tammea lukuunottamatta olivat karistaneet kaikki lehtensä, joten haravaa heilutellen ne löysivät tiensä lehtilaatikkoon, odottamaan osaansa kompostissa.

Syksyn synkkyydestä ei voi kuitenkaan valittaa; lehtien värikkyys, lyhtykoisojen helkkyys ja lumimarjapensaan valoisuus toivat eloa ja iloa :)

Vaikka tammi pitelikin vielä kiinni joistakin lehdistään, oli se hellittänyt irti terhoistaan, joita tuntui olevan aivan ennätysmäärin pihallamme. Tuskin Tiku ja Taku tonneittain tarvitsee. Olinkin kerännyt niitä jo kulhollisen koristeeksi, mutta lastenohjaaja-ystäväni bongasi ne ja kertoi keksivänsä tuhannen kivaa tekemistä niistä lasten kanssa. Poimin toisen kulhollisen koristamaan eteishyllyä ja inspiroimaan itseäni -ehkäpä tammenterhot löytävät paikkansa kranssista tai jouluisesta koristeesta...