Kun perjantai-iltana yksi lapsi miehineen tulee pohjoisesta ja toinen etelästä, täyttyy eteinen halauksista, iloisesta hälinästä ja toinen toisensa ihmettelystä. Ihana hetki, kuin odotettu joulu, joka kuitenkin tulee joka kuukausi! Kokoonnutaan yhteen pöytään, aterioidaan ja kerrotaan kuulumiset. Kipeää itkua ja hersyvää naurua -elämän makujen kaikki kirjo.Aikoinaan nuorena perheenäitinä luin varmasti useampaan otteeseen kaikki Saara Kinnusen kasvatusoppaat yrittäen viisastua samalla peläten pahinta ja toivoen parasta. Ja nyt sitä eletään todeksi. Tiedostan kivulla jokaisen virheen ja iloitsen siitä, missä kuitenkin onnistuin. Vanhemmuutta eletään ilman kenraaliharjoituksia ja lapsia kasvatetaan ilman koe kappaleita -Jumalan armon varassa.
Yhteentulemisen lisäksi viikonlopun ilona on aina myös Pyhä ja aina toisinaan myös joku suurempi Pyhä. Ihanaa saada ero arjesta ja tuntu siitä, ettei kaikki ole samaa ja tasaista. Pyhänä laitetaan pöytään juhlasärviisi ja kangastyykit -kuvassa näkyy, kuinka kauniisti sen kaiken loihti esikoiseni.
Sunnuntai-illan saapuessa ovi sulkeutuu ja hälinä hiljentyy. Pöydän kattaus pienenee puoleen ja arki kolkuttelee jo nurkan takana.
Äiti kantaa lapsiaan mielessä, sydämen hiljaisissa sopukoissa ja esirukouksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti