Jos joku on varmaa, niin se on varmaa, ettei kukaan itseään kunnioittava aikuinen nainen enää tässä vaiheessa marraskuuta jaksa jalostaa syksyn satoa ;) Mutta samoin, jos joku on varmaa, niin se on varmaa, että oma toimintani perustuu hyvin monilta osin "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" -teoriaan.Kuvan rahkaomenapiirakan ensimaistiaiset sain omenasadon alettua ystävältäni. Makuelämys oli lähestulkoon täydellinen ja niinpä noita piirakoita tulikin tehtailtua siinä määrin, että viime viikonloppuna luulen tehneeni tämän syksyn viimeisen... Ihanan naapurini antamia talviomenoita on vielä joitakin kellarissa. Sain esikoiseltani kasviskuivurin lainaan ja jahka opinnoiltani joudan, taidan kuivatella lopun omenat myslin kaveriksi ja terveelliseksi naposteltavaksi leffailtoihin.
Ja toki kävin vielä eilen poimimassa suppilovahveroitakin. Oli kiva päivä, kun vielä pärjäsi hyvin ilman käsineitä -tänään ulkona oli jo kylmän oloista. Suppiksia en kuivuriin laittanut, koska mielestäni niistä tulee vähän kitkerän makuisia kuivatettuina -tosin helposti säilytettäviä myös. Pannun kautta pakkaseen siirtyivät suppikset ja osa odottelee jääkaapissa, josko niistä keksisi jotain kivaa huomiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti